vanhassa kaupungissa

 

Vietin kokonaisen päivän yksinäni Kokkolassa. Kokonainen päivä yksin kaupungilla on harvinaista herkkua äiti-ihmiselle. Mutta vaikka sitä olen kovasti kaivannut, niin kuinkas kävi: aika tahtoi käydä pitkäksi, ja kaipasin seuraa. Lapset olisivat kyllästyneet nopeasti päämäärättömään vaelteluun vanhassa kaupunginosassa, joka kuulemma on Kokkolan "tarkkaan varjeltu salaisuus", niin vähän siitä tiedetään verrattuna joidenkin muiden kaupunkien vanhoihin kaupunginosiin. Ja siihen loputtoman sokkeloiseen kauppakeskukseen he vasta olisivatkin kyllästyneet! Mutta vohvelikahvila olisi ollut heistä huippujuttu. Kahvila sijaitsi eräällä sisäpihalla. Pöydät oli levitelty nurmikolle puiden katveeseen, ja tarjoilijat kantoivat hillolla ja kermavaahdolla lastattuja vohvelilautasia pitkiin pellavahameisiin sonnustautuneina. Tunnelma oli kuin kahden aikakauden välissä: pitkän pellavan alta pilkottivat tennarit ja farkunlahje. Pittoreski maisema olisi vietellyt pidemmäksikin aikaa. Jäin harmittelemaan sitä, että omasta kotikaupungista on vanhat rakennukset pitkälti purettu. Miksei meillä ole mitään tällaista! Kunnes muistin, että onhan meillä. 

tarinoita keittiöstä

Jos olisi rikas, keittiöni naulassa roikkuisi ainoastaan Lapuan Kankureiden täyspellavaisia keittiöpyyhkeitä. Mutta koska en ole rikas, olin oikein tyytyväinen löytäessäni kirpputorilta paksun puuvilla-pellavaisen pöytäliinan, jonka paloittelin ja ompelin keittiöpyyhkeiksi. Ei erityisen hehkeä eikä kuvauksellinen käsityöprojekti, mutta käytännöllinen ja käyttöön pääsevä käsityötuote on sydäntäni lähinnä, joten ehdottomasti maininnan arvoinen.  

Esikoisen kummit ja mummit -synttäreille leivoin kakun, jossa käytin ensimmäistä kertaa elämässäni kahta asiaa: liivatetta täytteen hyydyttämiseen ja marsipaania kakun kuorrutukseen. Kakun ulkonäkö oli jokseenkin niin karmaiseva kuin etukäteen pelkäsinkin. Possunpunainen marsipaani hikoili kuin, no, pieni porsas. Loput koristeet taas koettivat epätoivoisesti piilottaa kuorrutuksen repeämiä ja ohuita kohtia. Sekä yhden epäonnistuneen suklaakirjoitusyrityksen. Täyte taisi onnistua paremmin kuin koristelu, koska kakku kuitenkin katosi melkein kokonaan yhdellä istumalla. Tai sitten se särähti tosi pahasti vieraidemme esteettiseen hermoon. 

Ensi viikonlopun kaverisynttäreillä käytän kermaa. Toivottavasti ei ole kamala helle. 

Leivoin synttäreille myös tällä kinuskikissan ohjeella lusikkaleipiä, jotka oli tarkoitus täyttää sitruunatahnalla. Mutta eipä niistä sen enempää. Paitsi etten uskonut kerrasta, vaan leivoin toisen satsin samanmoisia. 

Jos olisin rikas, omistaisin pelkkiä pellavapyyhkeitä.  Ja tilaisin ehkä juhlapöytäni tarjoomiset  pitopalvelusta.

pellavaunelmia

Pitsilahkeiset vintage-mamelukit By Pia's. Kuva täältä.

Hypätään hampusta pellavaan, sillä ei kesää ilman pellavaunelmia. Pellava on materiaali, johon olen vasta viime vuosina oppinut suhtautumaan oikein. Sehän tarkoittaa, että pellavaa pestään ja pidetään. Aiemmin vierastin pellavaa, koska koin sen rypistymistaipumuksen epäsiistiksi ja hankalaksi. Pellavan upeat ominaisuudet eivät myöskään minulle auenneet. Johtuu ehkä siitä, että massakauppojen pellavavaatteet ovat usein sekoitetta tai sellaista ohutta (halpaa?) pellavaa,  jossa kuidun huonot puolet tulevat esiin mutta hyvät pitkälti menetetään. Paksu 100%:nen pellavakangas sen sijaan on pelkkää parhautta. Sellainen pellava laskeutuukin kaikkein kauneimmin, kun sitä ei kiusaa kuumalla raudalla, vaan antaa sen säilyttää luonteensa - eikö vain?

Rimpsumekko By Pia's. Kuva täältä.

Paksua satapellavaa tulee harvoin vastaan kangaskaupoissa. Eikä kyllä ihan jokaisessa vaatekaupassakaan. Kuvien pellavavaatteet ovat By Pia's -tuotantoa, Pia ystävällisesti antoi luvan  niiden lainaamiseen. Vaikka pellava mielletään yleensä kesävaatteiden materiaaliksi nämä vaatteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön, arkeen ja juhlaan sopiviksi, kerrostaen puettaviksi. Blogissaan Pia stailaa mallistonsa vaatteita eri vuodenaikoihin sopivaksi. Vaikka monet mallit ovat äkkiseltään hieman liian romanttisia omaan makuuni, näyttävät ne erilaisissa yhdistemissä niin monipuolisilta, rokkaavilta ja hauskoilta, että taitaisin kelpuuttaa rimpsutkin nikottelematta. Blogi on inspiroivaa luettavaa, suosittelen tutustumaan! 

Pellavamekko By Pia's. Kuva täältä.

Pellava näyttää myös olevan hyvin naiselliseksi mielletty materiaali. Tiedän muutamia pellavavaatteisiin erikoistuneita brändejä, jotka kaikki on suunnattu naisille. Ainoastaan Noolanilla on valikoimissaan muutamia miestenvaatteita. Olenkin pohtinut, eikö pellava oikeasti taivu miehen pukimeksi. Ja miksi ei?

Paljon kaikkea, mutta huomaathan tähdet? Kuva täältä.

Yhtä kaikki minun pukimikseni nämä kyllä taipuisivat. Etenkin tähdet osuvat johonkin muistohermoon. Syksyllä 2006 imettelin esikoistani Pemmikaanin imetyspaidassa, jonka rinnassa oli samanlainen tähti. Tähtipaita oli päällä kuin pumpulia, joten sitä tuli käytettyä paljon. Paidan helmassa taisi lukea äitimothermuttermama useammalla kielellä. Noin niinkuin muistutukseksi ehkä? Tässä vaiheessa pelkkä tähti rinnassa riittäisi.

hamppu helmeksi

Malli/Pattern:Helmi by Mari Muinonen (ohje ostettavissa Titityystä)

Lanka/Yarn: Hemp for Knitting Allhemp6 (rasberry)

Puikot/Needles: 4mm 

Huolella harkittu, kovasti kypsytelty - vihdoin viimein tartuin toimeen, eikä siinä sitten kauaa nokka tuhissut. Suurimpana jarruna toimivat huhut hampun arvaamattomista ominaisuuksista. Se saattaa kuulemma venähtää hurjasti kasteltaessa. Tai sitten se saattaa yllättäen kutistua. Kuitenkin hamppua pidetään käyttöä kestävänä ja siitä neulotaan jopa tiskirättejä, joten ei luulisi sen kovin herkkähipiäinen kuitu olevan. Neuloin ja mittasin kuitenkin mallitilkun erityisellä huolellisuudella (eli ylipäätään neuloin ja mittasin sen). Hamppu päästää väriä pesussa, mutta tilkun mitat eivät konepesussakaan muuttuneet miksikään. Isomman kappaleen kohdalla kuvittelisin pienen venymisenkin olevan mahdollista - en ole vielä kokeillut. 

Sitten vaan neuloskelin menemään. Arvelin toiseksi pienimmän koon riittävän, mutta olisi ehkä pitänyt valita suurempi koko tai isommat puikot. Helman jätin reilusti ohjeen mittaa lyhyemmäksi. Niskaan neuloin muutaman lyhennetyn kerroksen istuvuutta parantamaan.  Nappilenkin virkkasin kiinteillä silmukoilla neuleen päälle. Suloiset (mutta voi miten epäkäytännölliset napitettavat!) sydännapit ovat Titityystä.

Kaarrokkeen pitsi on ihana. Sepä onkin ainoa selkeä tuntemukseni tämän neuleen osalta. Väri ei tunnu lainkaan omalta (miksi ihmeessä valitsinkaan sen?), ja napit voisin hyödyntää johonkin, jossa niitä ei tarvitse varsinaisesti käyttää. Ja pakko todeta, ettei tämä mallikaan minua imartele (minähän näytän noissa kuvissa kamalan tätimäiseltä!). Pieni hihallinen juttu hihattomien mekkojen kanssa käytettäväksi on kyllä tarpeen, ja materiaalin olisi hyvä olla kesäisen vilpoisaa, mutta Allhemp6  taitaa olla hieman turhan paksua minun makuuni. Hamppu kuitenkin kiehtoo edelleen, mutta seuraavaksi voisin ehkä kokeilla sitä ohuempaa versiota.

retrohenkinen juhannusneito

Mummulasta löytyi mekko, jonka mummu - se paljon kehuttu anoppini siis - on ommellut noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Mekko on kokoa melkein koululainen ja ihanan retro. Sellainen on parhaimmillaan keskikesän juhlakin: nostalginen ja sopivan arkinen. Hyvää juhannusta! 

sinipiika pieni

 

Malli: Mekkotehtaan Orelma (kaava suurennettu kokoon 134-140 cm)

Kangas: puuvilla-pellava -sekoite Eurokankaan palalaarista

Kaava ei ole enää uusi, mutta hyväksi havaittu. Ompelin mekon kuukausi sitten päiväkodin kevätjuhliin. Edellisistä orelmista poiketen rypytin hihojensuut kuminauhalla. Osittain tein sen siksi että halusin kokeilla, mutta hieman yöpaitamainen kangas tuntui myös kaipaavan jotain ekstraa ollakseen vähemmän yöpaitamainen. Helmaan ompelin tyttären toiveen mukaisesti kierroksen valkoista rikrak-nauhaa. Oikeastaan olisin halunnut keveän pitsikuorrutteen, mutta pitsiä ei ollut juuri siihen hätään saatavilla joten tällä mentiin. Juhlan jälkeen mekko on saanut olla arkikäytössä. Kangas on ohutta ja helposti rypistyvää, joten arkeen se parhaiten sopiikin.

pieni vihreä neule

Alkukesä on yllättänyt intensiivisyydellään, vaikka kokemusta kotiäitiydestä mukamas piisaa. En ole juuri ehtinyt pörrätä blogeissa, edes omassani, enkä tarttua muuhunkaan joutavampaan toimeen. Lasten lisäksi aikaa ja energiaa on syönyt into päästä liikkumaan, mikä tämän falskaavan kropan kanssa tosin täytyy toteuttaa hyvin maltillisesti. Pyöräily tuntuu olevan kipuileville jaloilleni sopiva liikuntamuoto, ja osa ajasta onkin kulunut fillaroidessa. Parasta on, että liike ja keveät kengät tuntuvat tekevän hyvää jaloillekin. Puolen vuoden nilkuttamisen jälkeen olen vihdoin alkanut uskoa että ehkä niillä vielä joskus entiseen malliin kävellään. 

Kuvassa kävelen jossain Oulun sataman liepeillä. Pokkarikuvaamisen nouseva tähti on ensi syksynä koulun aloittava esikoiseni.  

Malli/Pattern: yksinkertainen neuletakki omasta päästä

Lanka/Yarn: Holst Garn Coast (crab apple)

Puikot/Needles:2,5mm

Perusneuleet ovat parhautta, ja minulta uupui mekkojen päälle puettavaksi sopiva lyhyt neuletakki, joka lämmittäisi hieman muttei liikaa. Kaksi mallitilkkua neulottuani päädyin neulomaan ohutta lankaa yksinkertaisena. Lopputulos on sukkahousumainen, joustava, keveä, reunuksista hieman lerpattava, ei oikein laskeudu vaan takertuu. Lämmittää kuitenkin juuri sopivasti. Ohjetta en käyttänyt, mutta tarkistelin silmukkamääriä Still light -tunikan ohjeesta. Ne lerpattavat reunukset ovat ainaoikeaa. Kylkiin ja hihoihin neuloin kahden silmukan levyiset valesaumat ainaoikealla. Muuten neule on sileää neuletta. Lopputulos ei ole järisyttävän ihana, mutta ihan kelvollinen. Nappilistat hieman irvistelevät (juu, laskuvirhe), ja muutenkin tuntuu siltä että voisihan tätä hieman jalostaa.

Mutta tulipahan tehtyä. Kovasti tuo langan käyttäytyminen nyt mietityttää. Aion nimittäin neuloa sitä hieman lisää lähitulevaisuudessa. Mutta yksinkertaisena vai kaksinkertaisena, siinä pulma.