maanantai 11. toukokuuta 2015

lapsi, sakset ja pala kangasta


Minua on viime aikoinan vaivannut kummallinen motivaation puute. Mikään ei innosta, mistää ei tunnu saavan kiinni. Ehkä tekemistä nyt vain on ollut tuolla toisaalla elämässä niin paljon, ettei mielen sopukoissa riitä käsitöille samanlaista tilaa kuin aiemmin. Olen tahkonnut opintoja loppuun ja liikuntaharrastukseni ovat alkaneet saavuttaa saman intensiteetin kuin joskus ennen lapsia. Jostainhan sen täytyy olla pois. 

Mutta löytyy meiltä niitäkin, joiden tuotteliaisuutta ei suitsi sitten mikään. Tuleva koululainen tekee paperista ja teipistä hattuja, tietokoneita, balettitossuja ja puhelimia kuulokkeineen. Muun muassa. Sille ei tule mieleenkään, etteikö jotain pystyisi näistä materiaalista toteuttamaan. Joskus mietin mitä se saisikaan aikaan kunnon materiaaleilla ja välineillä. Nyt ei tarvitse miettiä sitäkään. Se nimittäin ruinasi itselleen jämäpalan mekkokankaastani ja käytteli vähän saksia. Ja nyt lapsi, joka ei talven pahimpinakaan pakkasina suostunut käyttämään kaulahuivia, kulkee tuolla itse tehty trikoohuivi kaulassa. Viimeistelynä hapsut ja trendikkäästi rullautuva raakareuna. Pahoin pelkään, että ompelukoneen hallinta tullaan viemään minulta lähitulevaisuudessa. 

3 kommenttia:

heini kirjoitti...

Ihanaa! Kannattaa "ruokkia" nyt intoa! Tai voi olla, että ei lopahda, vaikka ei ruokkisikaan. :-) Ja mitäpä siitäkään, jos vaikka lopahtaisi. :-) Aika aikaansa kutakin... Voimia loppurutistuksiin! Liikuntakin on kyllä tärkeää… Minullakin menee jonkin verran siihen aikaa, mutta onneksi aika on sopiviin koloihin löytynyt aika kivasti.

Sanna / Neuloo ja purkautuu kirjoitti...

Ihana huivi, awwws! Mikä pieni käsitöýöläisen alku. :)

Miksi ei voi olla aikaa kaikkeen, mikä kiinnostaa! Ainoa huoni puoli liikuntaharrastuksissa on varmaan se, ettei millään riitä tarpeeksi aikaa käsitöille. Niin ja se, kun se pyykki ei lopu ikinä.

Mullakin on tosin ollut vähän kuiva kausi käsitöiden kanssa, kun on tätä kaikkea järkkäilemistä tässä. Mutta aina se into löytyy uudestaan, kun sille on taas tilaa! :)

Minna kirjoitti...

Heini, täytyy toivoa että intoa riittää, sillä luovuutta ja kokeilunhalua on mahtava seurata. Toisaalta sekin on totta, että aikansa kutakin. Kun jotain jättää, löytää tilalle uutta. Ja kiitos tsempeistä, tarpeeseen tulee :)

Sanna, aika symppis huivi on. Mäkin odotan että tekemiseen löytyy taas uutta puhtia kunhan saan tutkinnon pakettiin. Tai sitten tulee jotain uutta mikä vie ajan - ja oikeastaan tietysti toivon että tuleekin - mutta ei sekään haittaa. Mutta uskon että tekemisen ilosta saa kyllä kiinni sitten kun on sen aika, välillä täytyy vaan antaa tilaa muillekin asioille.