maanantai 9. maaliskuuta 2015

juminselätyspipo


Malli/Pattern: Rikke by Sarah Young 
Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Vedenneito (myrsky) 
Puikot/Needles: 3,5 mm ja 4mm 

Ei kannata korjata sitä, mikä ei ole rikki. Eikä vaihtaa sitä, mikä ei vaihtamalla parane. Tarvitsin siis toisenkin kivan käyttöpipon. Monia muitakin olen neulonut, mutta vain sitä yhtä tulee käytettyä. Joten neuloin sellaisen. 

Olen huomannut olevani uskomattoman kranttu paitsi mallin, myös värin suhteen. Eikä vain värin, vaan sävyn, tummuusasteen ja niin edelleen. Tässä on kaikki kohdillaan. Värinvaihtelut silkkivillaisessa pohjassa ovat kyllä melkoiset, ja seassa oli melkein valkoisiakin kohtia. Suoraan kerältä neulottaessa värit raidoittuivat ikävästi, joten kerin langan kahdelle pienemmälle kerälle ja yritin katsoa, etteivät värit juokse keriltä samassa rytmissä. 

Aika kivalopputulos. Kaikin puolin, sillä käyttökelpoisen pipon lisäksi tämän pieni välipalatyö tuotti kauhean hyvän fiiliksen ja juminselätysmeiningin. Sillä mennään!   

4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Tuo kylläon kauniin sävyinen ja sulle sopivan sininen vielä. :) Tovotaan, että jumikin selättyy... Mä van virkkaan ruutuja pakkomielteisesti.

Riitu kirjoitti...

Myrskyisät aplodit! Loistava valinta :-)

Emma kirjoitti...

Mitäpä sitä tosiaan ehjää korjaamaan... Komia pipo!

Minna kirjoitti...

Kati, virkkaus on sellainen juttu joka herättää mussa jonkinmoista kunniotusta. Joitain isoja virkkutöitä kuten peiton haluaisin omistaa, mutta koukku ei vaan pysy mun kädessä.

Riitu, :D

Emma, ei kannata. Korjata siis. Neuloo vaikka sillä vaivalla toisen- siis kolmannen samanlaisen pipon.