tietämisen lyhyt oppimäärä

Malli /Pattern: North Lyme by Woolly Wormdhead

Lanka /Yarn: Uncommon Thread Merino Sport (salty air) 

Puikot /Needles: 3mm, 3,5mm 

Neulominen, kuten mikä tahansa tekeminen, on parhaimmillaan äärettömän antoisaa. Joskus taas tarvitaan tiukkaa tahtoa tai hyviä motivattoreita. Tämä projekti kuuluu noihin jälkimmäisiin. Neulepinta muodostuu neulomatta nostetuista silmukoista, joiden tikuttelu oli jotensakin tylsänpuoleista. Mutta tehtävä oli, koska väri ja tekstuuri. Tykkäsin myös kaksinkertaisesta, lämmittävästä reunasta. Ohjeessa on tarjolla kaksi versiota, sellainen löysänmallinen slouchy ja tämä istuvampi beanie. Tarkoitukseni oli tehdä se toinen. Mutta koska tapanani ei ole lukea ohjetta läpi ennen kuin alan neuloa (tietenkin pitäisi, mutta tekeekö kaikki oikeasti niin?) tajusin vasta puolimatkassa, että siinä pipoon neulotaan hulvattomasti korkeutta, jonka jälkeen silmukoidaan laki kiinni ja viikataan se kirjekuoreksi pipon sisään. Tällä langalla sellainen neuloskerrostuma tuntui jotenkin raskaalta vaihtoehdolta, joten muutin suunnitelmaa lennossa. Istuvampi versio mahtuisi nätisti hupun sisään tai pyöräilykypärän alle. 

No ei tullut varsinaisesti istuva versio. Tuli opettavainen. Ja liian istuva. Piposta tuli hieman liian matala aikuisen päähän - kuten jo neuloessa epäilin. Olisi siis pitänyt luottaa etiäiseen ja neuloa suosiolla oman tuntuman, ei ohjeen väittämän, mukaan. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tein saman virheen. Mikähän siinä on, että kokeneena, paljon tehneenäkin, sitä on vaikea luottaa omaan asiantuntijuuteensa? Tästä asiasta kävin saamassa oppia tänä aamuna ihan muihin asioihin liittyen, mutta analogia on  ilmiselvä. Vaikka en ole vielä sellaiseen asiaan törmännyt mitä en olisi oppinut, näen silti vain taitoja, joita minulla ei ole. Ja vaikka tiedän, että tiedän, luulen silti muiden tietävän paremmin joten päättäkööt ne. Asennevamman korjausliike olisi paikallaan. Kysehän on taidoista, joita minulla ei vielä ole. Tai sellaisista joita  on, mutta joita en uskalla käyttää. Mutta miksi ihmeessä. Hyökkääkö tänne ehkä pieni vihainen neulesuunnittelija, jos alan sooloilla omiani?

Ensi kerralla muistan, että tiedän. Ja ellen muista, olkoon kertaus opintojen äiti. Pakko sen joskus on mennä perille.