En tiedä miten reissua tulisi luonnehtia, mutta tulipa tehtyä.
Ja saatanpa tehdä uudelleenkin.
Kaikki ei tietenkään mennyt niinkuin stömrössä, mutta ainakin opin, mistä itse pidän:
rauhallisista aamuista
kiireettömästä kävelemisestä
säännöllisistä ruoka-ajoista
metsän kuuntelemisesta
jutustelusta
suopursun tuoksusta
jalkojen upottamisesta kylmään jokiveteen kävelyn jälkeen
ja anopin neulomista villasukista.
Ne ovatkin katoava luonnonvara nykyään.
2 kommenttia:
On hyvä tietää, mistä itse pitää. ;) Ja oikeastikin on hyvä. Minulla oli viikonloppuna yksi päivä kahden nuorimman kanssa niin täydellinen, että en sellaista muista olleen. Ihmettelin, olin aivan ihmeissäni. Miksi niin kävi, en osaa sanoa. Rakkautta, kaikkea kivaa, ei valitusta, yhdessä siivoamista, pyöräilyä, ex tempore lounas lähipaikassa, koristreeni jne. se jatkui. Yleensä tuo kaikki ei mene niin sujuvasti ja antoisasti. Lisää näitä yllätyksiä! Joskus suunnittelemattomuus tekee tilaa tällaiselle, joskus sekin on yhtä kuin katastrofi. :)
Onhan se hyvä tietää mistä tykkää, mutta aina se ei ole itsestäänselvyys. Joskus sitä menee virran mukana tai vain unohtaa itsensä kiireessä. Minulle ainakin käy niin. Ja joskus on täydellisiä hetkiä, ja joskus vähemmän täydellisiä. Monesti kuitenkin huomaa että meni miten meni, jotain jäi käteen. Eikö se ole pääasia :)
Isäni aikanaan tarjoili pohdittavaksi sellaisen viisauden, että onko lopputulos varmasti parempi jos kaikki menee kuten olet suunnitellut. Helposti ajattelemme että tietenkin on, mutta eihän se välttämättä ole. Valintahetkellä tiedämme huomattavasti vähemmän kuin jälkikäteen, ja jos kaikki oikeasti menisi kuten suunnitteli, tietämys ehkä jäisikin sille tasolle. Niin että sunnittelemattomuus ja ajelehtiminen kunniaan. Ilman niitä olisimme monta hienoa hetkeä ja tarpeellista viisautta köyhempiä.
Lähetä kommentti