Lapseni toi valmiita käsitöitä koulusta, ja hämmästytti minut todenteolla. Taas kerran, että sikäli ei pitäisi enää jaksaa hämmästyä. Mutta ovat ne vaan niin taitavia nykyään! Uskaltaisin nimittäin väittää, etten itse ole ekaluokkalaisena tehnyt yhtä vaativia käsitöitä. Toisaalta minusta tuntuu, että moneen muuhunkin asiaan tutustutaan nykyään aikaisemmin kuin minun kouluaikoinani. Esimerkiksi eput kirjoittavat jo kaunoa (vai onko se tekstausta nykyään?) isoin alkukirjaimin, pistein ja pilkuin, ja kertolaskuakin ovat kai kokeilleet. Meille se tuli muistaakseni vasta pari vuotta myöhemmin. Ja ensaimmäinen vuosi raapustettiin vain tikkukirjaimia.
Lapasessa on käytetty sormivirkkausta. Alemman kuvan kaveri on Pikkumetsän aapisessa seikkaileva Ansa-orava.
3 kommenttia:
Ihan samanlaisia ajatuksia minulla on ollut. Meillä tytär toi kotiin Ossin <3
Ompas hienot! Geeneissä!
Olen myös miettinyt tuota mainitsemaasi aikakausimuutosta mm. just tikkukirjainten suhteen. En oikein kyllä muista enää tarkalleen kaikkea niiltä kaukaisilta lapsuusajoiltani, joten vaikea verrata. Mutta hienoa on lukea nyt se, että nykydigiaikana olet huomannut käsintehtyjen juttujen --mitä ne ovatkaan-- tason pysyneen korkeana. Ja että niitä tehdään!
Henni, sitten mä en voi ihan väärinkään muistaa. Aika hämmentävää kyllä, vaikka hienolla tavalla. Ossi <3
Heini, mäkään en oikein kunnolla muista. Mutta niissä asioissa jotka muistan ja joihin olen kiinnittänyt huomiota pidän muutosta kyllä positiivisena.
Lähetä kommentti