Nuorna naimattomana neitinä sanailin, ettei villasta ennen vihkiäisiä. Vihkiäisten jälkeen ehdin tehdä kolme lastakin ennen sitä villapaitaa, mutta tässä se nyt on. Viisi vuotta minä sitä lupailin. Sitten - kolme vuotta sitten kuopuksen synnyttyä -
ostin langat. Ajatuksissani oli jotain Pikkuveli-takin tyylistä,
mutta mies ei ihastunut i-cord -tekniikalla toteutettuihin napinläpiin
yhtä kovasti kuin minä. Ylipäätään hän piti ajatusta villatakista hieman
pappamaisena. Niinpä annoin ajan kulua kunnes löysin kummallekin kelpaavan mallin.
Malli/Pattern: Nappipaita by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Cascade 220 (värejä en valitettavasti enää muista)
Puikot/Needle: 4,5mm
Vaikka annoin inspiraatiolle aikaa, osoittaa tämä paita silti kiistatta vetkuttelun ja toiminnan välisen ajallisen epäsuhdan työskentelyprosessissani. Sillä kun seitsemän vuoden suunnittelun jälkeen loin silmukat, neuloin paidan valmiiksi muutamassa viikossa. Lanka oli paksua ja neuloutui jouhevasti, joten miehenkokoisen villapaidan tekeminen ei ollut kummoinenkaan urakka. Mutta hihat osoittautuivat hieman nafteiksi, ja paita-raukka odotti kuukauden päivät, että innostuisin neulomaan niihin lisää pituutta. Kun sitten maltoin tarttua toimeen, vei ainaoikean reunuksen purkaminen, lisämitan neulominen ja hihojen uudelleen päättely pari tuntia.
Alkuperäinen malli on yksivärinen, ja sitä tehostavat eriväriset napit. Halusin kuitenkin käyttää neuleessa kahta miehelle sopivaa väriä, jotka olin alunperin valinnut. Tummanruskea tuntui sitäpaitsi aivan huutavan oranssia raikastuksekseen. Niinpä neuloin kauluksen, hihojen ja helman reunukseen häivähdyksen oranssia ja valitsin oranssit napit. Helmassa olevan ainaoikean palkin neuloin oranssiksi intarsia-tekniikalla. Hihoissa ne olisivat tuntuneet liiallisilta, joten jätin ne kokonaan pois.
Neuloin kaarrokkeen kauluksesta kanaloihin saakka kahteen kertaan, koska tiheyteni heitti pahasti ja uskoin sen vasta, kun paitaa pystyi kunnolla sovittamaan. Lopullisen version aloitinkin täysin ohjeesta poikkeavalla silmukkamäärällä, ja loppu on siitä pitäen sävelletty. Ohjeenmukaista tässä paidassa on lähinnä ulkonäkö.
Siitä on tullut minulle tyypillinen tapa: näin yksinkertaisessa työssä
en välttämättä laske silmukoita ollenkaan, vaan sovitan ja etenen
näppituntumalla. Niinpä en hoksannut ohjeesta montaakaan kommentoitavaa asiaa. Vain se ihmetytti, ettei hihoissa ollut kavennuksia lainkaan. Itse kaventelin ainakin kymmenen silmukkaa, ja hihoista tuli silti melko leveät. Malli taas tuntui olevan suunniteltu pitkille ja hoikille, kuten suurin osa Veeran malleista. Minun muodokkaasta näkökulmastani tämän saa tietenkin vapaasti tulkita kritiikiksi. Mieskin on pikemminkin mallia rottweiler kuin vinttikoira. Neuleen muokkaus miesvartalolle ei kuitenkaan ole minulle kovinkaan tuttua. En myöskään osannut ennakoida sitä, miten helma tulee käyttäytymään valmiina, ja ainaoikea reunus jäikin lerpattamaan hieman. Hieman kavennusta, pienemmät puikot...?
On se kuitenkin lämmin, käyttökelpoinen, ja ennenkaikkea valmis.
15 kommenttia:
Hyvää kannatti varmasti odottaa, mainio miesneule! Ja ihania pakkaskuvia, täältä sulaa lumet humisten näillä plussakeleillä :/
Hieno! Mä en kyllä saa mitään ikinä tehtyä miehelle! Kaikkea aina kuvittelee tekevänsä. Ajatus kai se onkin tärkein ;)
Ihanan pehmoisen ja lämpimän näköinen paita. :)
Emma, en tiedä oliko tämä nyt ihan odottamisen arvoinen. Mutta jospa kynnys olisi vähän matalampi seuraavalla kerralla. Kuvat on muuten otettu Kainuun reissulla viikkoa sitten, iloisesti näyttää sulavan lumet täältä meiltäkin ja mustaa joulua povaa säätiedostus :(
Henni, kiitos. Miehelle tekemiseen on jostain syystä vaikeaa, mutta mä en myöskään oikein osaa ostaa miehelle. Ehkä kuvittelen, että miesten jutut ovat tyylillisesti niin poikkevia, ettei oikein mikään kelpaa. Paitsi musta t-paita. Ja kuka nyt pelkästään sellaisia haluaisi tehdä.
Kiitos Neulisti. Nyt tarvittaisiin vain sitä pakkasta, että olisi lämpimälle paidalle käyttöä.
Näyttää tosi hienolta! Kyllä hyvää kannattaa odottaa. ;)
Onpa komea paita! Mä en oo vielä 16 yhteisen vuoden aikana neulonut mitään muuta kuin yhdet sukat miehelle... En uskalla edes kertoa, että blogikamu on jopa paitaurakasta selvinnyt! ;-)
Vyyhti, tuon miehen tuntien paita pysyy käytössä yhtä kauan kuin oli suunnitteillakin, eli siinä mielessä kyllä. Ensi kerralla aion kuitenkin olla hieman nopeampi ;)
Krisse, samaa taktiikkaa mäkin käytän. En kerro, paitsi jos joku os postannut hillittömistä lankavarastoistaan ja voin näyttää että kato, mulla niitä on oikeestaan aika vähän. Ja miehelle neulomisessa on haasteensa. Mä olen neulonut kahdet sukat, yhdet lapaset ja pari pipoa, joista se käyttää ainoastaan pipoja. Veikkaan, ettei tämäkään paita ihan jokapäiväisessä käytössä tule olemaan. Mutta onpahan nyt olemassa tulipalopakkaspäivien varalle.
Hieno ja miehekäs! Hyvä, Minna :)
Hyvännäkönen paita. Tykkään.
Siina*k - kiitos!
Lotta-Mari, kuin myös :)
Hieno paita, oikein onnistunut väriyhdistelmä!
Mä sanoisin että jos ei nyt miehen maku ihan ratkaisevasti muutu vuosien myötä niin tämä on sen verran pitkäikäinen vaate että pitkä odotus tulee korvattua moninverroin käyttöajassa :D
Mä en vaan jaksa käsittää miten oot saanu kokonaisen paidan aikaiseksi "parissa viikossa" :D
Onpas se upea!
Kaunis. Kylla nyt kelpaa joulua viettaa. Niin miehen kuin sinunkin ;) (huvitti tuo 7 vuoden suunnittelu :)). Hyvaa joulua blogiystavaiseni.
MevrouwWalvis, kiitos. Väriyhdistelmästä olen samaa mieltä, se on juuri tälle miehelle sopiva.
Rhia, en usko maun juuri muuttuvan. Ja sen verran tuhtia villaa on tämä kuumaveriselle immeiselle, että tuskin tulee puhki kulutettua. Ainakaan tänä talvena *mur* Ja on kuule munkin vaikea käsittää että muutama viikko siihen neulomiseen vain meni, vaikka oletin tämän olevan ikuisuusprojekti. Ja olihan se tavallaan.
Kiitos Maikki!
Heini, kiitos sinullekin. Mä oon kuule joskus kovin hidas liikkeissäni. Hyvää joulua sinullekin ♥
Lähetä kommentti