Koska olen vanhanaikainen, muutosvastarintainen dinosaurus, liityin
facebook-nimiseen virtuaaliyhteisöön vasta vuosi sitten. Trendien aallonpohjat kun ovat mun juttuni. Sittemmin olen
todennut kaksi asiaa: Facebook on
keskusteluareena, jolla ei oikeasti keskustella (täytyykö edes sanoa että olen pettynyt). Onneksi sieltä löytyy ryhmiä, joissa keskustelu sen sijaan on monipuolisempaa ja
asiallisempaa kuin vastaavilla anonyymeillä palstoilla. Virtuaalisiksi
ompeluseuroiksi kutsumani ryhmät ovat osoittautuneet korvaamattomiksi. Facebookista olen myös
löytänyt korvaamatonta tietoa ja vertaistukea kilpirauhassairauteni
tiimoilta. Niin että lämmin kiitos kaikille ryhmissä oleville!
Malli/Pattern: Tekstuuri by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Malabrigo Merino Worsted (ravelry red)
Puikot/Needles: 5mm
Yksi facebook-ilmiö ovat erilaiset kiertävät meemit ja haasteet. Olen
tosikko, en osallistu. Kerran osallistuin, ja siitä tuli paha mieli. Ehkä en
omaa riittävästi leikkimieltä, mutta minusta noissa on usein toisen naurunalaiseksitekemisen vivahde, josta en pidä. Vuodenvaihteessa osallistuin kuitenkin mielelläni
haasteeseen, jossa lupauduttiin tekemään omin pikku kätösin jotakin
viidelle seuraavalle kommentoijalle. Taitojani ilmeisesti epäillään,
sillä vain kaksi uskaltautui kommentoimaan. Tai ehkä haasteeseen
liittynyt itse tekemisen vaatimus ei vain kolahda kaikille. Mutta mullehan se sopii, joten päätin käyttää hyväkseni tilaisuutta neuloa kerrankin jollekulle toiselle. Olin nopea, olenhan valmis jo ennen seuraavaa vuodenvaihdetta!
 |
| On hassua lainata toisen neuletta ja yrittää kuvata itseään peilin kautta, mutta niin tein |
Olen ollut arka neulomaan muille koska en tiedä, kuinka moni arvostaa itse tehtyjä neuleita. Usein niistä kuulee neulejan selän takana lausuttuja vähemmän mairittelevia kommentteja. Täytyy sovittaa yhteen omat taidot ja tavat neuloa (jos esimerkiksi neuloo televisiota katsellessa, monimutkaiset pitsikuviot saavat jäädä), ajankäytölliset rajoitteet, neuleensaajan tyyli ja omatkin mieltymykset. Itse pidän modernista otteesta ja melko yksinkertaisesta tyylistä. Niinpä valitsin kuopuksen kummitädille tuubihuivin 'Lankaleikki'-kirjasta. Neuloin sen maailman pehmoisimmasta langasta, jonka väri sopii täydellisesti mainitulle kummitädille. Harkitsin ensin pitsihuivia, mutta totesin sitten, että modernia modernille naiselle (sitten sopiva malli julkaistiinkin heti neuleeni valmistuttua). Nähtäväksi jää, tykkääkö kummitäti tuubihuivista. Toivottavasti tykkää! Itse ainakin yllättyin sellaisen käytännöllisyydestä otettuani omani käyttöön viime talvena. Enkä toki tee muille kuin sellaista, mitä itsekin pidän hyvänä.
Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: TeeTee Primavera
Puikot/Needles: 3,5mm & 4mm
Toiselle rohkealle, veljeni vaimolle, neuloin pipon. Kahteen kertaan, kuten aiemmin kerroinkin. Tiesin että toiveena oli vähän keveämpi pipo, sillä pakkaskelien pipoja hänellä kuulemma on riittävästi. Lopullinen versio valmistui syvänpunaisesta silkkivillasta. Olen neulonut samanlaiset pipot tyttärille, ja sen kokemuksen perusteella Primavera on pipolankana välikauteen tai ihan pieniin pakkasiin sopiva. Sitä uskaltaa myös tarjotella muille, sillä tytärten neuleet ovat pysyneet ahkerasta käytöstä huolimatta moitteettomassa kunnossa. Langan syvänpunainen väri sopii näyttävälle nuorelle naiselle huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen version hämäränsekainen violetti. Ainaoikean neulepinnan viehättävyys sen sijaan hieman mietityttää, mutta halusin neuloa varman mallin jonka tiesin toimivan tällä langalla. Käsityömäinen jälki viehättää kyllä itseäni, mutta ellei se viehätä saajaa, niin toivottavasti silkin himmeä kiilto (jota on, vaikkei kuvasta uskoisikaan) korvaa sen puutteen.
10 kommenttia:
Kirjoituksesi muistutti, että minäkin olen osallistunut tuollaiseen haasteeseen. Auts. Muistaakohan ne kommentoineet sen...?
Hienoja neuleita ihanissa väreissä. :-)
Kauniita lahjoja olet tehnyt, kuka ei niistä pitäisi! Olen myös aika epäileväinen neulomaan muille, jopa villasukkien kohdalla murehdin, tykätäänkö sellaisista. Toisaalta kun tekee ihmiselle, jonka hyvin tuntee niin tuskin tulee pettymystä puolin ja toisin.
Krisse, mä epäilen että ovat unohtaneet. Mun kommentoijat varmaan luulevat mun unohtaneen. Mutta hyvin kypsytelty, olen ihan tyytyväinen näihin.
Ingi, ehkä sitä jännittää, ettei se kuuluisa "käsityön jälki" ole kaikille mieleen. Vaikka nythän se tuntuu olevan niin muodikasta, että kauppojen akryylineuleetkin yrittävät näyttää mummon kutomilta ;) Mua jännittää toisille tehdessä koon sopivuus ja ihan sekin, ollaanki vaikka samaa mieltä langan laadusta ja väristä. Ainakin villan suhteen oma makuni saattaa suosia rouheampaa kuin jonkun tottumattomamman. Pelkkien ostovaatteiden varassa olevan ihmisen vaatekaapissa ei välttämättä ole lainkaan villaa, ainakaan sataprosenttista.
Ihan minkä vaan lahjan antaminen on vaikeaa minulle. Mietin, tykkääkö joku siitä oikeasti. Mutta ehkäpä se idea onkin enemmän se ajatus, lämpö, hänelle laadittu, häntä ajateltu. Sinun lahjoissasi se tulee esille voimakkaana. Ja ainakin minä olisin ikionnellinen pipon tai tuubihuivin omistaja. Mutta niin, arvostavatko kaikki käsin tehtyä? Luulisi, mutta ehkä se ei ole niin? Upeeta, kun olet löytänyt hyviä ryhmiä FB:sta. FB:ssa on kyllä kummallisia "tietokeskusteluja" välillä (en tarkoita ryhmiä, en tiedä niistä). Ja Tykkään-nappi on oikeastaan aika erikoinen :). Kuinka paljon kasvokkaisessa kommunikoinnissa arvotamme ääneen ystävältämme kuulemaa.
Ihan asiaa puhut kyllä. Miekii oon sellaisen yksinkertaisen tyylin edustaja ja toisille neuloessa tuntuu joskus siltä, että onko tää nyt minkään näköinen ja arvoinen, kun ei ole niitä hienouksia. pitsejä yms. neuleessani. Ja monilla, liian monilla, on se käsitys, et neulevaate, itse neulottu, on jokin karhea ja kutiseva, paksu säkki, jota ei juurikaan voi missään pitää. Ei ymmärretä, että lankoja on materiaaliltaan monenlaisia, kuten juuri tuo Primavera.Pahinta, mitä tiedän, on neuloa vauvoille ja lapsille pusero seiskaveikasta tai nallesta. Sitten ihmetellään, kun "ei ne pidä niitä villaisia".
Kaunis on huivisi ja kaunis on pipo.
Lahjan antaminen on minustakin vaikeaa, ja samoista syistä. Ja kyllä se on niin, että kaikki eivät arvosta käsin tehtyä. Mutta eivät ehkä silloin osallistu tämäntyyppisiin haasteisiinkaan.
Tykkää-nappi on kyllä kummallinen. En oikeastaan tiedä miten sitä "kuuluu" käyttää: että oikeasti arvostaa sitä mistä "tykkää" vai onko se vain merkki siitä että näin tämän. Taidan itse käyttää sitä epäloogisesti molemmilla tavoilla.
Sinä sen sanoit! Juuri tuo on yleinen käsitys. Ehkä se juontaa siitä, että lankavalikoimat ovat nykyään huikeita verrattuna kymmenen-viidentoista vuoden takaiseen. Minäkin neuloin teininä vain seiskaveikkaa ja nallea, joista neulottuja neuleita ei tosiaan voinut pitää juuri koskaan. Ja kiitos, kivat näistä tuli!
Kauniita asusteita ja ihanan syviä punaisen sävyjä! Neuleita varmasti arvostaville läheisille on kyllä huomattavasti mukavampi neuloa, silloin voi käyttää vähän parempia lankojakin :)
Emma, oli muuten kiva neuloa punaista pitkästä aikaa. Itselleni kun neulon, olen päätynyt paljon maltillisempiin väreihin, enkä nykyään osaisi punaiseen edes pukeutua. Vaikka se ihana väri muiden yllä onkin.
Lähetä kommentti