lankaleikki

 

Kun 'Lankaleikin' kirjajulkkarit viikko sitten pidettiin, olin harmillisesti parin korttelin päässä tapahtumapaikalta. Titityyhyn oli vain lapsen tylsistymisen mittainen matka, joka on näemmä pidempi kuin matka Kuopiosta Jyväskylään, mutta meillä oli tyttären kanssa niin mukavaa, etten halunnut ottaa riskiä vaan jätin oman juttuni suosiolla väliin. Niinpä kävin katsastamassa kirjan vasta nyt. Yritin olla vähän vastahankaan ja epäileväinen, mutta innossa olikin pitelemistä kun sain kirjan käsiini. Kokonaisen kirjan verran Veeraa! Mitähän siitä neulois? Siis ihan ensimmäiseksi? Ehtiikö sitä ensi talvena näiden lisäksi muuta tehdäkään?

Oikeasti ensi talvena on paljon muutakin tekemistä, mutta neulomista en silti aio jättää. Pitäähän ihmisen pukeutua! Ja mihin sitä neulojan sielun omaava ihminen pukeutuisi, ellei itse neulomiinsa? Tässä kirjassa on monta mallia, jotka haluaisin neuloa, ja joihin haluaisin myös pukeutua. Ja joihin voisin kuvitella pukeutuvan myös sellaisten ihmisten, joille vaatteen käsityömäisyys, ainakaan se perinteisin, ei välttämättä ole erityisesti positiivinen asia. Ja se on aika hienoa se. Tosin monesti harmittelen, että käsityögenren ulkopuoliset eivät taida edes ymmärtää tekemiseen sisältyviä mahdollisuuksia. Saati sitä, miten paljon massatuotanto niitä typistää.

Tämän kirjan malleissa käsityömäisyys saattaa juontua paljon käytetyistä arkisista ainaoikeista neulepinnoista. Mutta ehdottomasti se juontuu myös tavasta, jolla malleissa hyödynnetään neuletekniikan mahdollisuuksia, esimerkiksi lyhennettyjä kerroksia. Se tekee neuleista moderneja, hauskoja ja vaatteena käyttökelpoisia.

 

Ja nykypäivänä moderniuskin voi olla muotokieleltään vanhanaikaista. Lyhyen pohdinnan jälkeen säveleni Lankaleikin suhteen ovat selvät, ja puikot saavat laulaa niitä sydämmen kyllyydestä!