perjantai 29. marraskuuta 2013

ounasvaara ja muraveinik




Malli: Ounasvaara (Ottobre 6/2012) koko 52cm ja
Muraveinik (Ottobre 4/2011), koko 50cm
Kangas: Joustofrotee (Royal-tuote), isompi vuoritettu trikoolla

Vaikka olemmekin nyt saaneet iloksemme lunta ja pakkasta niin kurkataan vielä marraskuun ankeammalle puolelle. Kurakeleillä nimittäin iski akuutti pipontarve. Päässä pyörivä pipo saa lapsen korjailemaan päähinettä kuraisilla rukkasilla, mikä saa pipot näyttämään äkkiä aika ikäväiltä. Totesin, että tarvitsemme lisää pipoja, jotka voi huoletta heittää pesukoneeseen. Tällainen yhtälö oli helpompi ratkaista ommellen kuin neuloen. 

Ompelin pipot eri kaavoilla, koska Ounasvaaran koot alkoivat siitä, mihin Muraveinikin koot loppuivat. Halusin myös kokeilla Muraveinikia nyt, kun se vielä on mahdollista, sillä tyttäret kasvavat sitä tahtia, että pienimmille kaavoille ja malleille saa pikkuhiljaa sanoa hyvästit, ja kaavaa on kovasti kehuttu. En kuitenkaan ole myssyyn erityisen tyytyväinen, vaikka osasyy huonoon istuvuuteen saattaakin olla hieman reilu koko. Arvelin että myssyn saisi istuvammaksi ompelemalla korvallisiin tarranauhaa sulkemaan pipon leuan alta. Kolmevuotias sanoi kuitenkin painavan sanansa, ja vauvamaista vaikutelmaa tuottavat tarrat jäivät ompelematta.

Ounasvaara-myssyn kaavassa oli epäilyttävä hiippa. Epäilyksestäni huolimatta en muokannut sitä pois kaavasta, mitä syvästi kaduin ommeltuani myssyn kasaan. Ajattelin saumuroida hiipan pois, mutta lopulta iskin siihen PaaPiilta tilaamani puuvillatupsun, jonka ansiosta hiippa asettuikin ihan sopuisasti. Myssyn haltija hyväksyi harmaan ratkaisun pitkin hampain, vaikka minusta harmaa tupsu tasapainottaa pipon pinkkiyttä kivasti. Hieman mietityttää hiipan käyttäytyminen erilaisilla materiaaleilla, mutta siitä aion ottaa selvää. Tykästyin nimittäin kaavaan niin kovasti, että vain ajan puute on jarruttanut jatkosuunnitelmien toteutusta.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

toivelista




Eletään niitä aikoja, jolloin lapset alkavat jo hahmotella kirjeen muodossa toivelahjalistaa joulupukille. Saavatko äiditkin toivoa? Toivominen on kivaa, mutta toiveiden ääneen lausuminen ei aina ole. Minä ainakin helposti sanon etten toivo oikeastaan mitään, kun en kehtaa kaikkia toiveitani julki kuuluttaa. Mutta oikeasti toivon ainakin 

 pellavalakanoita ja pyyhkeitä
 luonnonvalkoinen silkkikerrasto
kiloa Cascaden Eco+ -lankaa, väri 'natur' (Sylviin)
uusia tiskirättejä
merinovillaisia legginssejä  
lasista juomapulloa
kunnollista yöpaitaa
kelkkaa (puista metallijalaksilla) 

Listani on aika staattinen tapaus: ensimmäinen toive on pitänyt paikkaansa jo seitsemän vuotta. Mikä ei ole ihme, sillä haaveeni tahtovat olla kovin kalliita. Mutta sellaisistakin asioista on mukava haaveilla, eikä tietenkään haittaa, jos jokin toive joskus toteutuu. Ja tiskirättejä nyt tarvitaan aina. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

kuukausi jouluun

Lunta! Tänä aamuna maassa oli lunta!!!!! Toivon, ettei se tällä kertaa sula pois ennen kevättä. Nyt voi joulun odotus alkaa. Eihän siihen tietysti lunta tarvittaisi, mutta käytännössä maailman valkeneminen näyttää virittävän mielen oikeaan vireeseen. Parempi puoliskoni on aivan ahkeroinut. Asentanut valoja sisälle ja ulos. Ripustanut koristeita. Leiponut lasten kanssa joulutorttuja.


Ulko-oveen se ripusti tällaisen helmihärpäkkeen, jonka tarkoituksesta en lopultakaan ole aivan varma. Näin tällaisen Iittalan tehtaanmyymälässä viime vuonna ja halusin tehdä köyhän naisen version. Eli kopioin, siis plagioin. Ja pistin miehen hoitamaan käytännön toteutuksen. Sitten aloin epäillä, ettei tainnut mennä aivan nappiin. Se taisi sittenkin olla pannunaluseksi tarkoitettu. Kuka tietää. Meillä se kuitenkin päätyi ulko-ovea koristamaan. Mutta täytyy myöntää, että vaikka yksinkertainen on mielestäni kaunista, tässä kohtaa saattaisin kaivata hieman karnevaalimeininkiä. 

PS. En tajua. Sen lisäksi, että kännykkäkamerani kuvat ovat luokattoman huonoja, niitä on myös mahdoton säätää kohdilleen bloggerissa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

haastetta kerrakseen

Sain Äiti Jellonalta yhdentoista kohdan haasteen. Hommaan kuuluu

1. kertoa 11 asiaa itsestään
2. vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa
5. kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat
6. palloa ei heitetä takaisin. 

Silkkivillatakki, jota on käytetty 3 x  p-a-l-j-o-n.

Kiitän ja kumarran! Ja pahoittelen hitauttani, sillä haaste on maannut luonnoskansiossani jo pienen ikuisuuden. Mietin oikein hartaudella näitä yhtätoista asiaa:

1. Haaveilen lankkulattiasta, leveistä ikkunalaudoista, omenapuista, kylmästä kuistista, kuurankukista ikkunassa, räsymatoista ja leivinuunista.

2. Voin kuitenkin hyvin kuvitella asuvani nykyisessä kodissa vaikka lasten aikuistumiseen saakka ja tiedän, että teknisesti ottaen kuurankukat eivät ehkä ole hyvä asia.

3. Ahmin muotilehtiä aina tilaisuuden tullen. Mutta en ole ostanut niitä itse enää muutamaan vuoteen, ja oikeastaan ne herättävät minussa huvittuneisuuden ja ahdistuksen sekaisia tuntemuksia.

4. Luulen, että ihmiset ovat olleet onnellisempia ja itseensä tyytyväisempiä silloin, kun vaatteet tehtiin tai teetätettiin omien mittojen mukaan.    

5. Sen tyyppinen nostalgia minut onkin ompelun pariin johdattanut. Olen kuitenkin ollut melko hidas syttymään: ompelukoneen ostin (tai mieheni osti minulle) jo kahdeksan vuotta sitten esikoista odottaessani. Tänä aikana olen ommellut lapsille satunnaisesti, mutta varsinaisen ompeluriman ylitin vasta viime kesänä. Nyt se tuntuu yhtä hassulta kuin aiemmin potemani kantapääkammo. 


Lempiversioni norjalaismyssystä.

6. Rakastan tavaroita, joissa yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Siksi esimerkiksi tämä norjalaismyssy on ollut suosikkimallini.

7. Mieheni hokema "aika tavaran kaupihtee" saa niskakarvani pörhistymään. Silti muistelen haikeudella monta vuotta sitten hukkaamaani viininpunaista villapaitaa, sillä nyt minulla olisi sille täydellinen loppusijoituspaikka.

8. Ainakin juuri nyt lempivuodenaikani on talvi. Tulisi jo!   


Näitä neuloin kolme, tästä versiosta pidin eniten. 

9. Suurin neulehaaveeni on Sylvi. Olen haaveillut siitä jo vuosia, mutten tiedä uskallanko koskaan sitä neuloa. Sillä mistäs minä sitten haaveilisin?

10. Ompeluhaavetta minulla ei (vielä?) ole. Johtunee siitä, että opettelen vielä ihan perusasioita. Kuten suoran sauman ompelua. 

11. Tämän postauksen kuvituksena on rakkaimpia käsitöitäni. Rakkaimpia siksi, että ne ovat tulleet pidetyksi. Tai siksi, että niihin/niiden tekemiseen liittyy tärkeitä muistoja. Useimmissa kuvissa toteutuvat molemmat asiat. Lasten läsnäoloa kuvissa ei kai voi pitää sattumana.


Helppohame esikoiselle (onpa huono kuva).

Sitten vastauksia: 

1. Mistä materiaalista mieluiten ompelet? Olen todennut, että joustavista materiaaleista syntyvät lapsiperheessä käyttökelpoisimmat vaatteet. Olen myös niin tuore saumurinomistaja, että joustavissa on uutuudenviehätystä. Niinpä haluan juuri nyt ommella trikoota. Hieman yllättäen joustofroteekin kiinnostaisi. 
 
2. Minkä merkkinen ompelukone/ saumuri/ peitetikki kone sinulla on? Peitetikkiä ei ole. Ompelukoneena käytettynä ostettu Pfaff Expression 2034, saumurina Juki MO-654DE. Molemmat ompelevat paremmin kuin minä.  

3.  Lempivärisi? Olen jo pitkään roikkunut turvallisessa, harmonisessa, ehkä hieman tylsässäkin harmaassa.

4. Mitä ruokaa viimeksi valmistit? Uunipuuroa riisistä ja kookosmaidosta. Oleellista on tarjoilu kanelin ja rusinoiden kera.

5. Mihin maahan haluaisit matkustaa lomalle? Minulla ei ole mitään erityistä matkahaavetta, mutta toisaalta maailma on täynnä paikkoja, joissa olisi kiva käydä. 

6. Viimeksi katsomasi elokuva? En muista. Mutta kykenen katsomaan aivan luokattoman huonoja elokuvia (neulomisesta on paljon apua), joten jokin sellainen luultavasti on kyseessä.

7. Viimeksi lukemasi kirja? Sofi Oksasen Baby Jane.
  
8. Inhokki kangasmateriaali? Tekokuidut eivät sytytä missään muodossa. Tai no, sukkahousuissa niitä on pakko olla.

9. Mistä ammatista haaveilit lapsena? En haaveillut ammatista, halusin kirjailijaksi. Monet epäilivät että minusta tulee äidinkielenopettaja, mikä oli minusta outoa, sillä en ole koskaan ymmärtänyt kielioppisääntöjä.


Tunika kierrätyskankaasta. Ja hymy!

10. Ompeletko mielummin lasten vai aikuisten vaatteita? Oikeastaan molempia. Oma vaatemakuni on niin tylsä että lapsille tekeminen on kivempaa, mutta haluan oppia ompelemaan istuvia vaatteita itselleni.

11. Juotko mielemmin kahvia vai teetä?  Haluaisin juoda mielummin vihreää teetä, mutta juon mieluummin kahvia.


Hän kera lempihattunsa.


Haaste pitää vielä heittää eteenpäin, joten niin teen. En kyllä edelleenkään tiedä miten varmistua siitä, että blogilla on alle kaksisataa lukijaa. Joten pistin silmät kiinni ja arvasin! 

1. Oletko välineurheilija? 
2. Etenetkö kurinalaisesti to do -listalla, vai seuraatko hetken mielijohdetta? 
3. Teetkö tarpeellista tavaraa, teknisestä kunnianhimosta vai jostain muusta syystä?
4. Minkä uuden taidon tai tekniikan haluaisit opetella? 
5. Mikä estää?
6. Minne menee ylituotanto?
7. Teetkö siinä sivussa vai keskitytkö juuri tekemiseen? 
8. Suurin käsityöhaaveesi?
9. Mistä tekemästäsi olet tähän mennessä ylpein?  
10. Mitä aiot seuraavaksi?
11. Mikä on elämäsi optimistisin teko? 


Ottakaahan koppi!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

kuopus täytti kolme vuotta



Suloiset, mutta monella tapaa raskaat juhlat on nyt juhlittu. Kiitos heille, jotka juhlivat kanssamme  ♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

hämypipo

 Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Ahti (hämy)
Puikot/Needles: 3,5 & 4 mm

Pahoittelen huonoa ja epäinformatiivista kuvaa, mutta sanon vain kaksi sanaa: marraskuun valo. Ja mitäpä minä tuolle 'hämyksi' nimetylle värillekään mahdan. Oli kuulkaa pettymys, kun keväisessä Titityyn aamupäivässä hyvältä näyttänyt lanka osoittautui iltapäivän valossa kerälle kerittynä ihan susirumaksi. Ja vielä violetiksi, vaikka sen suhteen minulla sentään pitäisi olla jonkinmoista arviointikykyä. Hautasin langan joksikin aikaa, mutta päätin lopulta neuloa siitä facebook-haasteen merkeissä pipon veljeni vaimolle. Hänen tekemänsä hurjemmanpuoleisen halloween-maskin nähtyäni ajattelin, että hämy voisi olla hänelle mieleen. Ehkä. Tai luultavasti ei, kenellepä olisi?

Neuloin tutun, hyväksi havaitun mallin, koska tilaustyö. Ainaoikea sopikin hyvin langan värille ja kierteelle, joka tuntui sormissa ilmavalta, keveältä ja sopivan karhealta. Ehdin haaveilla kokonaisesta villatakillisesta Ahtia, kunnes kuulin, ettei sitä enää saakaan. Eläköön kehrääjän yksilöllinen kädenjälki, jota ei toinen kehrääjä voi korvata. Tai oma hitauteni ja typeryyteni. Jos olisin tarttunut lankaan jo keväällä, olisin ehtinyt ihastukseni kanssa aikaisemmin.  


Vaan kuinkas sitten sattuikaan, neuloessa lanka alkoikin yllättäen jutella mulle. Ihan lörpötellä suorastaan. Kerjäsin selkärankaa mieheltä joka petti minut todeten, että pidä vaan itte. Niin että ei siinä lopulta muu auttanut. Kun joku tuntuu näin omalta, kannattaa tuntemus ottaa todesta. Veljen vaimolle on jo uusi ja kieltämättä hänelle paljon paremmin sopiva pipo kylpyä vaille valmiina. Minä taas kuljen tyytyväisenä tässä hämypipossa, tai kuljen ainakin sitten, kun vihdoin saadaan lunta ja pakkasta ikuisen vesisateen sijaan. Valmiina neuleena langan väri onkin oikeastaan ihan kaunis ja kovasti minun tyyliseni. Ja kuten kuvasta näkyy, se sopii täydellisesti muihin aktiivikäytössä oleviin asusteisiini.

maanantai 11. marraskuuta 2013

niitä eilisiä

 



Koululainen oli myös piirtänyt isänsä kuvaavasti: 
tutut vaatteet, parransänki ja tietokonelaukku. 
Iskä menossa töihin tai tulossa töistä. 
Laukku on mukana aina yönylireissuun lähtiessä tai sieltä tullessa. 
Iskä aina reissussa tai  reissusta tulossa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

tiistai 5. marraskuuta 2013

eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu



Näissä tunnelmissa. Valmista olen saanut yllättävän rivakkaan tahtiin, vaikka mietinkin, tuliko hurjasteltua siistin lopputuloksen kustannuksella. Mutta ei, kyllä se taidon puutetta on. Sen verran pahaa jälkeä sain aikaiseksi, että meinasi ihan itku päästä, kun sain lapsosen housut paininjalan alta ja tarkastin nurjan puolen. Eikä siihen edes auta muu kuin ommella lisää. Miten turhauttavaa! Neulenurkkauskin odottaa päättelykeijun vierailua, joten olo on kaikin puolin nurja. Ei huvita päätellä. Niinpä neulon lisää. Eteenpäin, sanoi se kuuluisa mummokin lumessa. Epäilen kyllä, että sillä oli metodi, jota minä en ole vielä hoksannut. Tai sitten lumessa tarpominen on hauskempaa kuin lastenrattaiden lykkääminen kaatosateessa. Niin että sitä lunta saisi meille jo antaa! Ennenkuin tämä marraskuun ankeus näivettää sielun lopullisesti.

perjantai 1. marraskuuta 2013

muovikassiton movember



Marraskuu tuntuu olevan suosittu kuukausi erilaisille tempauksille. Tämän olen rekisteröinyt, vaikka aktiivisuustasoni huiteleekin jossain nollan tietämissä. Muovikassiton marraskuu on kuitenkin niin hyvä idea, että osallistun parhaan taitoni mukaan. Eli aina kun muistan tempaista kankaisen kauppakassin mukaan kauppareissulle. Kassi tosin on liian pieni tämän poppoon ruokaostoksiin, mutta hyöty se on pienikin hyöty. Kestokassinhan voi ommella itsekin, mallia voi ottaa vaikka täältä. Silitin omat kassikankaani jo toukokuussa. Valmista voinemme odottaa ensi vuoden marraskuuksi.

Mitä taas tulee movemberiin, en osallistu. Toivon, ettei miehenikään osallistu. Viikset toimivat korkeintaan paitaan aplikoituna. Mutta parran saa kasvattaa. Sellaisen ehdan kokoparran. Turhamaista leukapartaakin vieroksun.